Haiseva vastalause lääketeollisuuden vastustajille

Julkaistu maaliskuussa 2014

Lääketiede sanana antaa ymmärtää, että ihmisten lääkitsemiseen käytetään lääkkeitä. Tästä yhdistelmästä seuraa tietysti ihmisen ahneudesta syntyviä ongelmia, joita voi ilkkua ja möhkätä ja tuomiopäivästellä loputtomiin, mutta siitä huolimatta niitä lääkkeitä viedään edelleenkin faasista toiseen vuosikymmenien tutkimuksilla ja työllä. Eli: rahalla! Ei ole muuta vaihtoehtoa.

Valitettavasti se tietotaito puuttuu, jolla uusia lääkkeitä uutetaan suoraan puun kyljestä rasiaan. Jokaista myyntiin tulevaa lääkettä kohden on about 99 valmistetta, jota ei koskaan otettu käyttöön haittavaikutusten tai toimimattomuuden takia. Ihan niistä ilmeisistä tutkimustuloksista huolimatta, etteivät kaikki masennuslääkkeet hävitä raiskattujen ja metallitangoilla lapsena hakattujen ihmisten traumoja.

Ei mikään muu ala ole niin pääomia sitovaa kuin lääkkeiden kehittely. Kun se yksi lääke sitten lopulta saadaan myyntiin, tuloista ohjautuu tähtitieteellisiä summia rahaa sen yhden johtajan ja viiden sijoittajan taskuun, joo-o, varmasti, mutta kyllä siitä potista myös koko tämä tuleva lääkkeiden kehitystyökin rahoitetaan. Että kyllä on katteet! Ja siksi ne pahat lääketehtaat ovat niiden halpojen kopiopiraattilääkkeiden myyntiä vastaan. Asia rinnastuu tekijänoikeuskiistoihin, vaikkakin nyt puhutaan valtavan paljon suuremmista summista.

Millä lääketutkimusta sitten pitäisi rahoittaa? Verorahoilla varmaan. Että olisi sellaisia maakohtaisia lautakuntia, joissa päätettäisiin että potenssilääkkeille tulee meiltä Keski-Suomen Pihtiputaalta vain 20 % rahoitusosuuskannatus, mutta Marevanin jatkokehittelyyn ehkä 60 prossaa, tai 70 %, ottakaa huomioon maakuntalautakunnan ja valtakuntalautakunnan lausunnot aiheesta ja sitten kilauttakaa Kaliforniaan, vai missä ne sitä lääkettä nyt tutkikaan.

Ei kiitos, sanon minä. Riittää, että tutkijoiden koulutus ja perustutkimus täällä Suomessa on verorahoin kustannettavaa TIEDETTÄ. Ei softainsinöörejäkään pakoteta tekemään duunia valtion byrokraattien mahti-ideoiden varassa.

Paradoksaalisuus lääketieteen kritiikissä vituttaa. Jengi kauhistelee lääkefirmojen järjestämiä koulutustilaisuuksia hörppien samalla ylihintaista pakurikääpäteetä, tai toivoo luontopimppiviiriäishoitoja lääketieteen peruskursseille, tai on sitten muuten vaan vahvasti sitä mieltä, että lääketieteen perusprinsiipeistä pitää saada äänestää eduskunnassa. Että jos yli puolet kansanedustajista kannattaa homeopatiaa, atomiuutteet pitää ehdottomasti tuotteistaa apteekin hyllylle verovaroin, koska pitäähän ihmisten saada mitä ihmiset haluavat.

Omalääkärinkin pitäisi oikeastaan kysyä ensin potilaalta että mites haluat että sua hoidetaan, pannaanko laastari vai kipsi vai riittäiskö kädet ristiin. Jokseenkin harva somekolumnisti soittaa lääkekolumnia kirjoittaessaan Fimeaan (Suomen Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskukseen, joka käsittelee jokaisen Suomeen myyntiin tulevan uuden lääkeen myyntiluvat). Tai lääkefirman lääketieteelliselle johtajalle.

Ihan hyvä niin. Fimean täti kuitenkin jorisisi tylsästi, miten lääke B on vasta ensi vuoden loppupuolella saaamassa myyntiluvan EU:ssa, jonka jälkeen pitää vielä odotella, mitä Suomessa ollaan mieltä. Ja lääkefirman lääketieteellinen johtaja sanoisi, että lääkettä Ö on tutkittu 1980-luvun puolivälistä lähtien 15 maassa 15 000 ihmisen tutkimusohjelmassa.

Mitäs sitä kyselemään yhtään mitään. Aina löytyy somesta joku avioerossa mielenterveytensä menettänyt lääkäri, joka toteaa että uusi rokote saa lasten silmät syttymään tuleen. Olen sen verran paljon haastatellut näitä lääkefirmojen johtajia - esimerkiksi maailman suurimman lääkefirman Pfizerin Suomen yksikön lääketieteellistä johtajaa Tom Wiklundia sekä kovasti nosteessa olevan Biotien johtajaa Timo Veromaata - etten mitenkään usko heidän olevan ilmestyskirjan petoja. Tai sitten kumpikin mies onnistui aivopesemään minut totaalisesti puhelimessa, vaikka minä vaan kyselin ja he vastasivat.

Wiklund kertoi harrastavansa suomalaista kirjallisuutta ja lenkkeilyä. Hyi saatana. Biotien Veromaa kertoi, että hänen yhtiönsä myyntihitti Selincro (nalmefeeni), joka toimii viinanjuomishimon hillitsijänä tehokkaammin kuin aikaisemmat lääkkeet, olisi ehkä pelastanut muutaman hänen lähipiiriinsä kuuluvan ihmisen elämän, jos tuote olisi ollut markkinoilla. Tämä ahne helvetin esikartanon kätyri Veromaa pystyi toisin sanoen pelkkää pahuuttaan teeksentelemään ääneensä sekä tutkijan innostusta että kollegoita menettäneen ihmisen ahdistusta.

Sellaista. En olisi tätä sepustusta tehnyt, jos en avustaisi Nuori lääkäri -lehteä, joten olen tietenkin väärässä. Sen lauluja laulat kenen leipää syöt ja silleen.