Tarina jouluostoksista

Julkaistu joulukuussa 2012

Miehellä oli muuta asiaa kaupunkiin. Jouluostoksia hän ei ajatellut ennen kun oli pakko sen muun asian jälkeen. Kovin paljoa ei ollut mielessä, mutta toisaalta ei paljon tarpeitakaan. Onnistumisen mahdollisuudet leijuivat ilmassa, ja olihan vasta maanantai.

Luvassa olisi melko ruuhkaton ostotapahtumien ketju: kinkku, villalankoja, villalankojen säilytysväline, virvoitusjuomakone, pieni elektroninen apuväline, jotakin kivaa 10-vuotiaalle ja lopuksi yksi juttu, jota mies ei vielä tiennyt. Sellainen kuitenkin tulisi vastaan suurella varmuudella, koska kaupat, josta muut ostokset löytysivät, ovat täynnä juttuja.

Elektroninen apuväline ja virvoitusjuomakone löytyivät helposti, mutta hinta on tähtitieteellinen. Kone oli halpa, mutta sitä ei voinut käyttää ilman kalliita lisävarusteita. Mies poistui liikkeestä päätään pyöritellen, mutta ymmärtäen. Hän oli jo lähtiessään hyväksytyksi huijatuksi tulemisen.

Joulu. Jeesus. Joulupukki. Kiinalainen lelu.

Mies meni lelukauppaan. Hän käveli nopein askelin hyllyjen välissä, päättäen, että ostaisi ainoastaan kestäviä, kauan iloa tuottavia asioita. Hän näki koronapelin, josta toinen oli deluxe-malli. Deluxe-mallin puulistojen jiirit irvistivät ja vanerista sai tikkuja käteen. Halpa malli oli tehty lastulevystä ja kovalevystä. Leikkibiljaripöydän pallot eivät kimmonneet. Sitten mies näki jalkapallopelit. Sellaisella 10-vuotias oli pelannut tuttavan luona. Puolen keittiön kokonen peli oli hurmannut pojan. Sitä oli pitänyt pelata kerta toisensa jälkeen. Pelin herra, lontoolainen herrasmies, oli antanut pojalle kunnon vastuksen. Herra oli ollut hyvin varakas. Hänen jalkapallopelinsä ei ollut ollut deluxe-malli, vaan viimeisteltyä, lakattua käsityötä, painanutkin taatusti yli 100 kiloa.

Mies katseli lelukaupan jalkapallopelejä. Halvemman lastulevymallin reikien muovitulpat repsottivat. Peli maksoi 110 euroa. Edes siihen miehellä ei olisi rahaa. 220 euroa maksavan deluxe-jalkapallopelin jalat oli tehty neljästä samansuuntaisesta lastulevysuikaleesta ilman ristituentaa. Myyntilaatikoiden viereen esimerkiksi kasattu peli huojui lattialla 30 senttiä suuntaansa.

Mies haukkoa henkeään ja pakeni lelukaupasta. Hän huohotti autossaan. Olo oli kamalaakin kamala: jouluinen. Mies päätti mennä suureen markettiin juomaan pullakahvit, jotta selviäisi hengissä. Kahvi ja pulla paransivat miehen oloa. Katse alkoi tarkentua johonkin. Kassan vieressä olevan Iltalehden lööppi kiinnitti miehen huomion. Mies osti lehden. Hän oli järjestämässä lapsilleen joulua kolmatta kertaa peräkkäin avioeron jälkeen, koska ex-vaimoa eivät perinteet kiinnostaneet. Lehden jutussa kerrottiin herttuatar Catherinesta ja prinssi Williamista. Miestä alkoi itkettää. Toisessa lehden jutussa kerrottiin tutkimuksesta, jossa oli todettu liian suolan ja sokerin lihottavan lapsia. Kolmas juttu kertoi varoituksen saaneesta kirkkoherrasta, joka oli pyytänyt päissään seurakuntalaista laulamaan ja sen jälkeen todennut hänelle: "Perkele, sinun pitää liittyä kirkkokuoroon."

Mies jätti lehden pöytään ja käveli markettiin. Hän vaelsi marketissa puoli tuntia ostamatta mitään. Sitten mies meni autoon, istui siellä puoli tuntia, söi karkkia ja lähti lopulta ajamaan. Olisi pakko selviytyä, pakko. Äkkiä mies huomasi ajavansa ison halpahallin ohitse. Hän meni kokeeksi sisään. Täällä oleva krääsä olisi sentään ennalta-arvattavasti luokatonta eikä siten pettymyksiä aiheuttavaa, mutta lankojen säilytykseen sopivat sekundarasiat olivat silti hirveän kalliita. Mies osti kaksi pulloa virvoitusjuomatiivistettä jo hankkimaansa koneeseen. Liemet olivat vastenmielisen näköisiä, eli juuri sellaisia, mistä lapset pitävät. Hän käveli ulos kaupasta ja löi valmiiksi kipeän olkapäänsä liian hitaasti avautuvaan ulko-oveen. Kipu oli niin kova, että mies valahti polvilleen sisäänkäynnin eteen.

Pullot kierivät kauas ovesta. Sisään käveli ihmisiä. Kukaan ei kysynyt, mikä miestä vaivaa. Jokaisella oli omat tuskansa kannettavanaan. Ovet aukesivat nopeammin sisään päin kulkeville ihmisille kuin ulospäin kulkeville. Siksi sisältä ei tullut ulos lainkaan ihmisiä.